.jpg)
Suomalainen squash elää hyvässä nosteessa ja lajin pariin tulee uusia harrastajia. Laji on hyvä ja tehokas kuntoilulaji ja sen fyysisyys selvästi viehättää monia. Ja vaikka padel onkin kasvattanut suosiotaan squashia voimakkaammin, se ei ole ollut pois squashista, päinvastoin.
Tämä näkyy myös Helsinki Squash Rackets Clubin (HSRC) toiminnassa. HSRC viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan, kuten Suomen Squashliittokin. HSRC oli yksi kolmesta seurasta, jotka olivat perustamassa liittoa vuonna 1971. Seuran nimi oli aluksi Squash -71, mutta muuttui muutaman vuoden jälkeen nykyiseksi.
”Meillä on monenlaista, aktiivista toimintaa seurassa. Junioritoiminta on laadukasta ja valmennus Tomi Niinimäen johdolla erinomaisella tasolla. Ja meillä on omat pelitunnit nais- ja miespelaajille. Ja seuraillat, jonne kaikki ovat luonnollisesti tervetulleita. Junioritoiminta on selkeä painopistealueemme”, kertoo Maarit Ekholm-Mangaonkar, seuran monivuotinen jäsen, joka toimii nyt myös seuran hallituksen varapuheenjohtajana.
“Valmennus Tomi Niinimäen johdolla on erinomaisella tasolla.”
PERHE INNOSTI SQUASHIIN
Maaritin tie vei lajin parin perheen kautta, kuten niin monen muunkin kohdalla. Lasse-isä oli ja on edelleen innokas lajin harrastaja ja liiton toiminnassa aktiivisesti mukana ja isoveli Tommi pelasi hyvällä tasolla, joten lajivalinta tuli itsestään.
”Espoon SRC oli ensimmäinen seurani, johon liityin 9-vuotiaana. Jarmo Jaakkola oli silloin seuran veturi ja hän oli minullekin tärkeä henkilö siinä alussa. Olin mukana Nuori Suomi - toiminnassa, kun ESRC oli saanut tämän statuksen hyvän junioritoimintansa ansiosta. Muistan hyvin, että olin Kari Laurikaisen ohjauksessa ja valmennuksessa, kunnes Matias Tuomesta tuli ensimmäinen henkilökohtainen valmentajani”, Maarit muistelee.
Teini-ikäisenä Maarit siirtyi sitten HSRC:hen ja siirtymiseen vaikutti mm. se, että perhe asui Maunulassa ja matka Taliin oli paljon vaivattomampi kuin Mankkaalle.
”Toinen syy seurasiirtoon oli, että halusin pelata liigaa ja HSRC:ssä se oli mahdollista. Aloitin liigassa vuonna 2013 ja siitä lähtien on tahkottu ja menestystäkin on tullut.” Maaritilla on palkintokaapissaan SM-pronssi vuodelta 2014, hopeaa 2016-17 ja kultaa 2018-20. Vaikka liiga jäikin kaudella viime kaudella kesken, HSRC:n naisille jaettiin kultamitalit sen hetkisen sarjasijoituksen mukaan. Ja kun liiga taas starttaa, Maarit on ehdottomasti mukana, todennäköisesti joukkueen kapteenina, jossa roolissa hän on ollut vuodesta 2018.
"Halusin pelata liigaa ja HSRC:ssä se oli mahdollista."
”Olin kauden 2014-15 Saksassa Paderbornissa vaihto-oppilaana yhdessä joukkuetoveri Riina Koskisen kanssa. Kävin siellä paikallista koulua ja pelasimme Bundesliigaa seuran naisjoukkueessa – ja me voitettiin kultaa. Se oli hieno kokemus”, Maarit kertoo.
Juniorivuosinaan Maarit oli myös ikäkausimaajoukkueiden vakiopelaaja ja niiltä vuosilta on koko joukko SM-mitaleita.
PELILLISIÄ TAVOITTEITA ON EDELLEEN
Maarit on kirjoittanut ylioppilaaksi Kulosaaren ruotsinkielisestä lukiosta vuonna 2017, jonka jälkeen hän on opiskellut Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääaineenaan sosiaalityö. Opinnot ovat gradua vaille valmiit.
”Työura on minulle tärkeä asia myös siksi, että squashista on vaikeaa tehdä itselleen ammattia. Maailman kärkipelaajat voivat siinä onnistua, mutta ymmärsin riittävän ajoissa, että minun kohdallani se ei ole mahdollista ja näin opinnot tulivat kuvaan mukaan. Aika vain ei riittänyt täysipainoisesti molempiin ja piti tehdä valinta.”
”Mutta haluan edelleen olla kansallisen tason kärkipelaaja ja pelata myös maajoukkueessa ja sitä kautta toivottavasti myös arvokisoissa”, sanoo nyt 24-vuotias Maarit, jonka kansallisen rankingin sijoitus on 8.
Pelitaitojen ja iän kannalta tuo kaikki kuulostaa täysin realistiselta, varsinkin kun Maarit saa tukea ja kannustusta aviomieheltään Mahesh Mangaonkarilta, joka on tätä kirjoitettaessa PSA-ammattilaisten listalla sijalla 48.
”Olin itsekin PSA:n jäsen ja osallistuin joihinkin ammattilaiskisoihin. Mutta ammattilaisura ei ole enää minulle vaihtoehto, kansallinen menestys kylläkin.”
Omalle seuralleen hän toivoo vielä lisää kerhofiilistä ja yhteisöllisyyttä, koska sillä on monelle hyvin suuri merkitys. Seuran edesmennyttä kunniapuheenjohtajaa Keijo Kiukkolaa lainaten:
”Squash on hyödyllistä, mutta hauskaa.”
Teksti: Jari Mether
Kuvat: Tommi Tapola