Squash juurtui Suomeen Sakari Salon perustettua Lönnrotinkadulle kolmen kentän hallin vuonna 1968. Jo kahta vuotta myöhemmin rakkaan lajimme harrastajat toivoivat lisää kilpailuja, parhaiden pelaajien tähdätessä jopa kansainvälisiin turnauksiin kokeilemaan siipiään. Tuolloin oli selvää, että kansainvälinen yhteistyö ja squashin kehittäminen Suomessa edellytti erillisen squashliiton perustamista.
Tuohon aikaan Suomessa toimi vain yksi rekisteröity seura, HSK. Squashliiton perustaminen edellytti, että vähintään kolme seuraa toimisivat liiton alaisuudessa, mikä oli luonnollisesti ongelma. Liiton perustamisessa mukana ollut Poku Salo kertoo, että ”ei auttanut muu kuin perustaa kaksi uutta seuraa, jotta Squashliitto saataisiin aikaiseksi”. Kesällä 1971 rekisteröitiin ”pihtisynnytetyt” seurat All Stars Squash Club sekä Squash -71. Kahta vuotta myöhemmin Squash -71 loi nahkansa muuttaen nimensä meidän kaikkien tuntemaksi Helsinki Squash Rackets Clubiksi ja olemme maan vanhin yhtäjaksoisesti toiminut squashseura.
Seuran viidenkymmenen vuoden historiaan mahtuu uskomaton määrä merkittäviä vaiheita. Seura on niittänyt ison määrän Suomen mestaruuksia lähes kaikissa mahdollisissa luokissa, Euroopan mestaruuksia sekä maailmanmestaruuksia. Kovimmassa 80-luvun squashkuumeessa seurassa oli 350 jäsentä ja seuran jäsenlehti Nikkiboxi ilmestyi jopa 6 kertaa vuodessa. 90-luvulla Keijo ”Keitsi” Kiukkola siirtyi seuran kunniapuheenjohtajaksi ja Keitsin Klubi avattiin Talissa. Seuran puuhamiehet ja -naiset järjestivät muun toiminnan lisäksi useamman AjanPaino Finnish Openin, joissa nähtiin maailmanluokan squashia. Vuosituhannen vaihteessa seuraa koeteltiin sen menettäessään kotihallinsa ja samalla myös Keitsin Klubin. Koettelemuksista sisuuntuneet seuran jäsenet tekivät suuren työn juurruttaessaan seuran Merihakaan ja perustaessaan Keitsin Klubi numero kahden uusiin tiloihin.
Seuran tekemä työ ja saavutukset eivät ole tietenkään tulleet ilman uhrauksia. Taustalla on periksiantamatonta vapaaehtoistyötä, pitkiä keskusteluja ja kokeiluja, sekä aimo annos yhteen hiileen puhaltamista aidosti innostuneiden jäsenten puolesta. On sanoinkuvaamattoman hienoa miten moni näistä menneiden vuosikymmenten puuhamiehistä ja -naisista on edelleen aktiivisesti seuran toiminnassa mukana.
Nyt 2020-luvulla seurassamme on noin 180 jäsentä, joista noin 20 on junioripelaajia. Kaksi viimeistä vuotta ovat olleet monille urheilulajeille hyvin vaikeita, eikä myöskään meidän lajimme ole säilynyt vahingoitta. Kansalliset kilpailut ovat kokeneet menetyksiä osallistujamäärissä ja monen pelaajan harjoittelu on ollut ymmärrettävästi katkonaista. Maailman muuttuessa entistä digitaalisemmaksi, huomaamme kilpailevamme muiden urheilulajien lisäksi myös enenevissä määrin ihmisten huomiosta ja ajasta. On pohdittava, että millä tavoin pääsemme houkuttelemaan uusia ”diginatiiveja” junioreita ja nuoria aikuisia lajimme pariin. Tavoitteena ei pelkästään hetken puhelimeton liikuntahetki, vaan myös mahdollisuus luoda aitoja elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Maailma muuttuu kiihtyvään tahtiin, joten ei välttämättä ole hölmöä ajatella, että vuonna 2030 menestyvä urheiluseura olisi toiminnoiltaan hyvin erinäköinen kuin vuonna 2010 menestynyt seura.
Seuramme iän lisäksi numerolla 50 on muitakin merkityksiä. Jaksollisen järjestelmän 50. alkuaine on tina, joka on pehmeää ja taottavaa – aivan kuten seuramme tulevaisuus, johon itse kukin pystymme osaltamme vaikuttamaan. Tämän lisäksi 50-50 (”fifty-fifty”) kuvaa tasapainoasemaa, jossa lasi voidaan nähdä puoliksi tyhjänä tai puoliksi täytenä. Ehdotan, että näemme yhdessä lasin puoliksi täytenä ja lähdemme raivaamaan seuraa eteenpäin kohti täyttä vuosisataa!
Ilmari Vikström HSRC:n hallituksen puheenjohtaja
Kuva: Ville Nikunen
Kommentare